Bussivaari soittaa hyvää musaa ja kysyy kuulumiset

Ventoniemen bussikuskit taitavat hyvän palvelun salat ja edustavat oman ammattinsa huippuja. Kun siihen lisätään vielä lupsakka olemus ja kokemuksen lempeä rintaääni, saadaan käsitys Tauno Kokosta, joka muistetaan erityisesti lasten omana bussivaarina.

– En minä omasta mielestäni tee mitään erikoista, Tauno Kokko vastaa vaatimattomasti kysyttäessä hänen suosionsa salaisuutta. Jostain syystä kuitenkin, kun Tauno ajoi koulukuljetuksia, hänelle sateli joulun aikaan ja keväällä koulujen loppuessa monenlaisia lahjoja. Se on poikkeuksellista, että koululaiset tuovat kuskille suklaata, samppanjaa ja jopa joulukalan. Yksi lahja toimitettiin Ventoniemen konttorille vielä puoli vuotta sen jälkeen, kun koulukuljetukset olivat Ventoniemeltä kyseisellä reitillä loppuneet. Myös vanhemmilta tuli Taunolle paljon kiitosta kahdeksan ajovuoden aikana.

Tauno Kokon rauhallinen ja verkkainen olemus herättää lapsissa luottamusta.

– Huomioin lapsia ja kyselin kuulumisia, varsinkin jos näytti siltä, että joku huoli painaa. Myös tilannejoustavuutta pitää löytyä, hän kertoo.

Jos bussissa on joskus ollut levoton tunnelma, Taunon ei ole tarvinnut ääntään korottaa. Hieman tiukempi katse takapeiliin on riittänyt rauhoittamaan tilanteen.

Tauno on ollut myös yläkoululaisten suosiossa. Yhdeksäsluokkalaiset kirjoittivat muutama vuosi sitten lämpimät lähtöterveisensä:
“Kiitos lukuisista ja mukavista bussikyydeistä. Kiitos, että olet soittanut bussimatkoilla hyvää musaa. Kiitos siitä, että olet odottanut meitä hetken, jos olemme olleet bussista myöhässä. Kiitos siitä, että jaksat kuljettaa meidät jokaisen mahdollisimman lähelle kotia. Kiitos hauskoista tarinoista ja hetkistä kanssasi. Jäämme kaipaamaan rentoja ja hauskoja bussimatkoja kyydissäsi. Kiitos siitä, että olet ollut meille paras mahdollinen bussikuski ikinä.”

Taunon ajamat Vanhankylän koulukuljetukset loppuivat toukokuussa 2018, kun reitti siirtyi kilpailutuksen myötä toiselle yhtiölle.

Ammatinvaihdos toi uusille urille

Tauno on alun perin ammatiltaan leipuri ja työskenteli alalla vuoteen 2003 asti. Tyypillinen ammattitauti, jauhopölyastma, pakotti hänet lopulta vaihtamaan ammattia. Uusi ura bussikuskina löytyi 52-vuotiaana.

Tauno on nyt eläkeiässä, mutta ei ole jäänyt laakereilleen lepäilemään. Bussin ratissa kuluu edelleen monta päivää viikossa, ja nykyisin hän ajaa Väinö-linjaa Jokelan ja Helsingin välillä.

– Tein 20 vuotta yötyötä, enkä paljon valoisaa aikaa nähnyt. Siitäkin selvittiin asenteella. Nyt nautin päivätyön rytmistä ja mukavasta perheyhtiöstä työnantajana, hän kertoo.

Mahdollisten ongelmien ennakoiminen on onnistuneen ajopäivän takuu. Vuoro alkaa hyvissä ajoin auton tarkastuksella.

– Kiireellä ei lähdetä liikkeelle. Me kuskit olemme tarkkoja siitä, että kaiken on oltava kunnossa ennen kuin bussi lähtee reitillensä: renkaat, valot, öljyt ja lasinpesunesteet. Työpäivä päättyy auton sisätilojen tarkastukseen, ja mahdolliset asiakkailta unohtuneet tavarat kerätään talteen.

Moni pitää isoja autoja liikenteessä hieman pelottavina, mutta Taunon mielestä säännöistä piittaamattomat henkilöautojen kuskit vasta pelottavia ovatkin.

– Se on suurin synti, että ei näytetä vilkkua tai näytetään sitä liian myöhään kaistaa vaihtaessa. Minulla kun ei ole kristallipalloa ratissa, hän naurahtaa.

Henkilöautojen kuskit tuppaavat myös unohtamaan säännön, että taajamassa bussi saa siirtyä pysäkiltä ajokaistalle, ja henkilöauton tulee sitä varoa.

– Tänäänkin olisi moneen autoon osunut, jos en olisi niitä varonut, Tauno kertoo.

Vapaa-aikana Tauno harrastaa kävelylenkkejä ja seurailee maailmanmenoa. Erityinen kiinnostuksen kohde on Englannin Valioliiga ja lajiin kuuluvat myös vakioporukan veikkaukset.